28.1.2022

Urpiaisten ja tilhien "talviherkut"

 Tilhiparvet talven piristys

Vuoden 2021 pihlajamarjasato oli  runsas ja se toi paljon tilhiä myös taajamiin. Isoja parvia oli liikkeellä ja pihlajanmarjat hävisivät nopeaan tahtiin pihlajista. Loppuvuodesta kuvasin tilhiparvea ensilumen sataessa taivaalta. Tunnelma oli hieno! 




Kävin useana päivänä seuraamassa tilhiparvea ja tapasin ne myös orapihlajapensaassa syömässä jäisiä marjoja. Kuhina oli melkoinen, kun tilhiparvi hyppeli pensaan latvuksissa marjoja etsien.




Urpiaisten perässä pakkassäässä

Tammikuun alkupäivien kirpakat pakkaskelit eivät houkutelleet kuvausretkille. Pihalintujen kuvaaminen alkoi kuitenkin jo kyllästyttä ja niin päädyin tikkametsään etsimään kuvauskohteita. 
Yllättäen eteeni lennähti lepän latvaan parvi urpiaisia. Kaivoin kameran repusta ja otin muutamia kuvia paksun petäjän takana piileskellen. Urpiaiset näyttivät niin keskittyneiltä urpuja tokkimaan, että hiippailin noin kymmenen metrin päähän parvesta. 
Valoa oli sopivasti ja sain kuvattua urpiaisia häiriöttä ainakin 10 minutin ajan. Kyllä oli jännittävää päästä näin hienoon tilanteeseen urpiaisia kuvaamaan. Aikaisemmin olen kuvannut niitä pitkästä matkasta, kun ne ovat korkealla koivun latvasssa. 

 Pakkanen alkoi nipistellä näppejä, kun urpiaisparvi pölähti lentoon ja suuntasi korkean koivun latvaan.
Kohmeisilla käsillä panin kameran repuun ja lähdin tyytyväisenä urpiaisten kuvaussessisosta sisälle ottamiani kuvia katselemaan.




Kävin etsimässä urpiaisia useanan päivänä ja tapasin parven auringon paisteessa lepän latvustossa. Onnistuin taas pääsemään aivan puun alle ja sain kuvattua tarkemmin urpiaisten ruokailua.
Urpiaiset avasivat nokallaan urpujen suomut ja sitten kätevästi kielellä lipaisivat siemenet suuhunsa.Toisinaan ne saivat siemenen näppärästi nokan kärjellä vedettyä irti urvusta ja popsivat sitten siemenen suuhunsa. Tapahtuma on niin nopea, että sitä ei ehdi kunnola paikanpäällä näkemään. Kun koneella katselin kuvia, niin silloin havaitsin nämä eri menetelmät.





Urpiainen takoo urpua ja saa suomun auki, jonka jälkeen se kiilaa nokalla syntynyttä rakosta ja joko vetää nokan kärjellä siemen ulos tai sitten "lipaiseen" sen kielellä.

On se urpiainen melkoinen tasapainoilija, kun se keikkuu puiden latvoissa siemeniä syömässä!

Urpiainen avaa näppärästi nokalla urvusta suomun. Näytää siltä, että "toimenpiteen" yhteydessä kielestä erittyy sylkeä ja tahmaisesta siemenestä saa paremman otteen ?