Ilvekset saalistamassa

Aamulla 15.2.2024 huomasin takapihalla kamppailun jäljet. Kova taistelu oli varmaan käyty, kun karvatuppoja oli irronnut ja lumi oli myllääntynyt noin parin neliömetrin alueelta.

                         Saalis ja saalistaja ovat kohdanneet. Raju väistöliike ei ollut pelastanut.

 Kamppailun jäljet olivat aivan talomme läheisyydessä. 

Etualalla uhrin viimeiset askeleet ennen kuolemaa.

Tämä yhteenotto oli yöllä tapahtunut ja tekopaikalta lähti kahdet ilveksen jäljet kohti läheistä metsää. Toinen ilveksistä oli raahannut saalista ja toinen ilves oli kulkenut aivan vieressä.

                                           

Ajattelin, että pihajänis oli joutunut ilveksien saaliiksi. Lintujen talviruokintapaikalla on usein ollut jäniksiä syömässä automaatista karisseita jyviä. Seurasin ilveksien jälkiä Kirkontien yli tikkametsään. Noin 50 metriä kuljettuani paksussa hangessa löysin kuusen juuresta ilveksien saaliseläimen. Se oli suureksi yllätyksekseni kettu! 

Ilvekset olivat kalunneet ketun tarkkaaan, sillä vain pää ja häntä oli syömättä. Ilves ei pysty syömään kovia luita, koska sen hampaat ovat hennommat kuin esimerkiksi sudella.