28.1.2015

Kruger National Park Etelä-Afrikka

Krugerissa norsuemo hätisteli meidät liikkeelle rajulla elämöinnillä.

Toteutin suuren haaveeni päästä kuvaamaan Afrikan eläimiä syksyllä 2012. Kuvauspaikka oli Kruger National Park ja Limpopo Provincen alueella oleva Mkolo safari aivan Botswanan rajalla.

Kruger on valtavan suuri villieläinpuisto, jonka pinta-ala on 19.663 neliökilometriä. Kuvausaikaa oli kolme päivää, joten kiirettä piti.
Autosta ei saanut poistua maastoon, koska olisi saattanut joutua vaikka leijonan kitaan!

Impala-antilooppeja näin matkan aikana satoja.

Suurin unelmani oli saada filmille leopardi. Opas kertoi, että sen näkeminen on erittäin harvinaista ja vaatii hyvää tuuria,
Retken toisena päivän se hyvä onni sitten kohtasi meidän autokuntaa, kun huomasin aivan tien vieressä erään puun juurella leopardin seisoskelemassa.
Huusin kuljettajalle välittömästi, että seis.
Kun auto pysähtyi, niin leopardi tuli tielle auton edestä ja loikkasi sitten ojanpenkalle tarkkailemaan meitä. Siinä se seisoi muutaman sekunnin ajan ja sitten löntysteli matkoihinsa.
Kädet vapisten katsoin kameran muistikortilta, mitä sinne oli tallentunut. Sain kuvattua pienen pätkän myös videolle!!! Hetki oli huikea, eikä leopardin tuijotus suoraan minua silmiin 10 metrin päästä,  tule koskaan unohtumaan mielestäni.

Krugerin savanni on paikka, jossa mieli lepää.

Kolmen päivän aikana ehdimme ajaa vain pienen pätkän Krugerin alueen tieverkostosta. Suosittelen vähintään viikon mittaista retkeä, jolloin ehtii käydä tutustumassa erityiskohteisiin missä voi kuvata leijonia ja gebardeja.
Meidän retkikunnan pääkohde oli Limpopossa Mkolo safari, jossa olimme 10 päivää.

Gnuuantiloopit ovat hienoja savannin kulkijoita.

Retkeilymajat ja hotellit Krugerissa ovat hyvätasoisia ja hinnat kohtuullisia. Öiseen aikaan saa nauttia erityisesti leijonien karjahtelusta mikä oli todella vaikuttavaa kuultavaa.
Afrikannorsu on valtavan kokoinen ja herättää matkamiehessä suurta kunnioitusta.
Kudu piileskelemässä piikkipensaiden joukossa.
Limpopojoen "Hippo" oli sen näköinen, että en lähtenyt sen uintikaveriksi. 
Limpopossa sain hienon mahdollisuuden kuvata villieläimiä piilokojusta. Kuvattavaa oli aamusta iltaan asti ja hienoja tilanteita tuli eteen paljon
Yellow-billed Hornbill odottelee piilokojun edessä auringon nousua.
Linnuista sain runsaasti viedeomateriaalia, josta olen tehnyt muutamia lyhytelokuvia. Valitettavsti blogiin ei saa ladattu parasta mahdollista Full HD laatua.
Little Bee-eater viivähti vain hetken piilokojun edessä, mutta ehdin saada yhden kuvan.
Auringon lasku savannilla on vaikuttava kokemus.

  African Darters shitpainting
Pied Kingfisher on yksi suosikkilinnuistani Afrikassa.
Matkaa Johannesburgista Krugeriin on noin 500 kilometriä. Yölennon jälkeen ehtii vielä hyvin safarille, sillä matkanteko on sujuvaa Etelä-Afrikassa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja matkan varrelta löytyy paljon hyviä ruokapaikkoja. Ainut huono puoli on se, että Etelä-Afrikassa on vasemman puoleinen liikenne. Se vaatii erityistä tarkkuutta, jos lähtee omatoimimatkalle vuokra-autolla.
Huippureissu, suosittelen kaikille, jotka haluavat elämyksiä.

26.1.2015

La migliore qualita'


Eccellente fungo cattura qui Parikkala!!Venite a vedere!!
antsa.tykkylainen@gmail.com

PETRA

Reitti Petran kaupunkiin kulkee mahtavaa Sig-solaa pitkin. 

Kaupungin keskustassa on lukuisia vuoren seinämiin louhittuja hautakammioita.

Petran kaupungissa on "aarrekammio" Al Khazneh. 

Olin Ilkka Partasen suunnittelemalla vaellusmatkalla syksyllä 2014 ja patikoimme pääasiassa Israelissa, mutta matkaan sisältyi myös hienoja kohteita Jordaniassa, kuten Petra ja Jeras.
Vierailu Petrassa oli vaikuttava kokemus ja voin suositella vastaavaa retkeä lämpimästi kaikille, jotka haluavat nähdä jotakin ainutlaatuista.
Patikointi oppaan kanssa on paras ratkaisu, jos haluaa saada mahdollisimman paljon retkestä irti.

Tutustumisen Petraan voi sisällyttää kätevästi myös Eilatin matkan yhteyteen. Kun alakaa kyllästyttämään rannalla löhöily, niin yksi päivä Petrassa on silloin erinomainen ratkaisu.

Vaellusisrael järjestää upeita patikkamatkoja. Suosittelen vierailemaan sivustolla.
www.vaellusisrael.fi. 



21.1.2015

Pakkasukon taidetta

Aurinko juuri pilkisti taivaanrannasta pilvien seasta, kun lähdin kuvauskierrokselle. Puut mahtavassa huurussa ja kerrassaan satumaiset sävyt kaikkialla.

Käsivaralta otan parikymmentä otosta telellä ja sen jälkeen vielä videolla muutaman minuutin pätkän.

Käsiä alkaa jo kylmää eikä auta muu kuin palata takaisin tupaan lisäämään puita piisiin.
Mustavalkoinen versio pakkasaamusta.


Pakkanen on tehnyt koivuista lumoavan kauniita.




20.1.2015

Pakkaskukkien kimallusta

Kuurankkukia

Pakkasta mittarissa -16 astetta ja taivaalla ei pilviä. Hieno ilma kuvata kasveja, jotka törröttävät hangen päällä.

Otan pelkästään vastavalokuvia teleobjektiivilla. Taustan saan mukavan epämääräiseksi ja auringon valo tekee hienot heijastukset.  



13.1.2015

Olavinlinna Castle at night

Olavinlinna Castle at night


Kävelin pimenevässä yössä kohti rantaa ja nautiskelin hiljaisuudesta. Yö oli lämmin ja kirkas. Taivaalla tuikki muutamia tähtiä.

Kun pääsin rantaan niin laitoin kameran jaluastalle ja kävin kuvaamaan Olavinlinnaa yövalaistuksessa.
Sovivasti paikalle sattui tulemaan risteilyaluksia, jotka lipuivat linnan ohi peräjälkeen.
Puolenyön aikaan alkoi ilotulitus, joka valaisi taivaan linnan yläpuolella mahtaviin värisävyihin. Näky oli lumoava.
Ilotulituksen päätyttyä oli pilkkopimeä, kun lähdin kävelemään takaisin kaupunkiin. Linna näytti yövalaistuksessa aavemaiselta.






Risteilyalusten regatta oli vaikuttava pimenevässä yössä.




Aavelinna

10.1.2015

Urpiaisten kannoilla

Urpiaisten kannoilla Maironiemen koivikossa
Urppari tuli tarkkailemaan kuvaajaa lähietäisyydeltä.
Vastavaloon kuvattu "punahattu".

Urpiainen nautiskelemassa koivusta siemeniä.

Pääsin hyvään alkuun, kun jähmetyin kamerani kanssa erään koivun juureen ja sain kuvattua yläpuolellani ruokailevan yksinäisen urpiaisen. Hetken päästä paikalle pärähti urpiaisparvi ja koivun oksistossa kävi kova säpinä.
Kurkistelin ja yritin saada lisää kuvia, mutta ahneuksissani liikuin liikaa ja sain karkotettua kaikki linnut seuraavaan koivuun.

Lähdin hivuttautumaan lähemmäs ja toivoin, että urpparit keskittyisivät ruokapuuhiin eivätkä välittäsi minusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan linnut pärähtivät taas lentoon, kun olin juuri päässyt sopivasti hollille.

Päätin jäädä paikalleen tarkkailemaan tilannetta. Se kannatti sillä ei kestänyt kuin muutaman minuutin veran, kun urpiaisparvin palasi koivuun minkä alla kuikuilin.
Suuntasin kameran latvoihin ja annoin "palaa". Canon raksutti iloisesti kuin konetuliase ja sain mukavia otoksia.
Urpparit tottuivat nopeasti tilanteeseen ja muutama lintu jopa kiinnostui puun alla touhuavasta ihmispolosesta. Eräs pikkuruinen tuli aivan yläpuolelleni, niin lähelle, että tarkennus ei meinannut kestää mukana. Wau! 
Urpiaiset ovat todelle symppiksiä ja niiden seurailemisessa vierähtää herkästi muutaman tunti.

Päivä on lyhyt näin alkutalvesta ja jouduin pakkaamaan kameran laukkun ja luikkimaan takaisin kotiin koneen ääreen katselemaan otoksia. Sain vielä vastavaloon muutamia mukavia kuvia viimeisten auringonsäteiden valaistessa lintuparvea.

Urpiainen on taitava siementen "kaivaja".