 |
| Urppari tuli tarkkailemaan kuvaajaa lähietäisyydeltä. |
 |
| Vastavaloon kuvattu "punahattu". |
 |
| Urpiainen nautiskelemassa koivusta siemeniä.
Pääsin hyvään alkuun, kun jähmetyin kamerani kanssa erään koivun juureen ja sain kuvattua yläpuolellani ruokailevan yksinäisen urpiaisen. Hetken päästä paikalle pärähti urpiaisparvi ja koivun oksistossa kävi kova säpinä.
Kurkistelin ja yritin saada lisää kuvia, mutta ahneuksissani liikuin liikaa ja sain karkotettua kaikki linnut seuraavaan koivuun.
Lähdin hivuttautumaan lähemmäs ja toivoin, että urpparit keskittyisivät ruokapuuhiin eivätkä välittäsi minusta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan linnut pärähtivät taas lentoon, kun olin juuri päässyt sopivasti hollille.
Päätin jäädä paikalleen tarkkailemaan tilannetta. Se kannatti sillä ei kestänyt kuin muutaman minuutin veran, kun urpiaisparvin palasi koivuun minkä alla kuikuilin.
Suuntasin kameran latvoihin ja annoin "palaa". Canon raksutti iloisesti kuin konetuliase ja sain mukavia otoksia.
Urpparit tottuivat nopeasti tilanteeseen ja muutama lintu jopa kiinnostui puun alla touhuavasta ihmispolosesta. Eräs pikkuruinen tuli aivan yläpuolelleni, niin lähelle, että tarkennus ei meinannut kestää mukana. Wau!
Urpiaiset ovat todelle symppiksiä ja niiden seurailemisessa vierähtää herkästi muutaman tunti.
Päivä on lyhyt näin alkutalvesta ja jouduin pakkaamaan kameran laukkun ja luikkimaan takaisin kotiin koneen ääreen katselemaan otoksia. Sain vielä vastavaloon muutamia mukavia kuvia viimeisten auringonsäteiden valaistessa lintuparvea.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti