Haarikko on yksi Etelä-Suomen luonnon kirkkaimmista helmistä
Elokuisena aamuna lähdimme Hannun kanssa retkelle Haarikkoon kaakkurilammelle. Matkalla Hannu kertoi käyneensä ensimmäisen kerra Haarikossa nuorena poikana. Syksyinen marjareissu vanhempien kanssa oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen. Jylhät korpimaisemat, lammet ja vanhat metsä olivat olleet hänelle suuri elämys. Haarikkoon on Hannun tie vienyt tuon marjaretken jälkeen lukemattomia kertoja.
Kun saavumme kaakkurilammen rantaan, niin näimme kaakuriperheen olevan aamutorkuilla. Yksi poikanen ui emojen kanssa keskellä lampea. Toinen poikasista oli erillään muista ja huomattuaan meidät se lipui lähemmäs ikään kuin ottamaan selkoa mitä porukkaa rantaan tuli.
Kaakuriemot neuvonpidossa ennen lentoharjoitusta. |
Istuskelimme rantapenkalla ja nautiskelimme kahvia ja voileipiä ja välillä napostelimme makoisia juolukoita, joita oli runsaasti kanervikon seassa. Aika kului rattoisasti tarinoidessa ja seuratessa kaakurien touhuja.
Kun jo hörpimme santsikuppia, niin lammella alkoi tapahtua. Emoista toinen lähti lentoon lammen pohjoispäästä. Arvelimme, että se lähtee hakemaan ruokaa poikasille. Ympäristön täytti hieno kaakatus, kun sekä poikaset ja molemmat emot pitivät ääntä.
Muutaman kierroksen lammen ympäri lennettyään kaakkuri palasi takaisin lammelle. Lienee ollut oppitunti poikasille.
Kaakkurit tulivat välillä noin 30 metrin etäisyydelle meistä katselemaan ja selvittämään onko meistä vaaraa. Ei ollut, koska linnut jatkoivat omia touhujaan välillä päästäen ilmoille huutoja, jotka mukavasti kaikuivat ympäristössä. On se hienoa musiikkia korville, kun korpilammen kaakkurit "musisoivat".
Ikiaikaisen linnun kohtaaminen täällä Haarikossa on valtavan hieno kokemus!
Kaakurin lentoonlähtö tapahtuu mieluiten vastatuuleen. |
Kaakuriperhe ui aivan lähelle katsomaan kahvittelijoita. |
Lentoharjoituksen jälkeen kaakurit sukivat itseään ja päristelivät siipiään kuiviksi. Hörpimme kahvia ja seurasimme mielenkiinnolla mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kun noin 10 minuttia oli kulunut, niin kaakkurit uivat yhdessä jälleen lammen pienen niemen taakse ja sitten ne ottivat lammen pinnalla reilun kiihdytyksen ja nousivat ilmaan.
Nyt se tapahtui pesimislammen jättäminen taakse ja siirtyminen kalaisemmille vesille valmistautumaan muuttomatkaan Länsi-Eurooppaan ja Välimeren rannikolle.
Ilmassa oli melkoinen kaakatus, kun kaakkuriperhe jätti hyvästit korpilammelle.
Olimme Hannun kanssa saaneet kokea jotakin hyvin harvinaista sillä kaakuriperhe ei enään tule takaisin tälle lammelle tämän vuoden aikana. Poikaset oliva nyt ensimmäisen kerran tutun lammen ulkopuolella. Seuraavana keväänä emolinnut tulevat todennäköisesti taas tänne pesimään. Jälkikasvu sen sijaan kuluttaa aikaansa jossakin muualla. Sukukypsyyden ne saavuttavat vasta 5 - 7 vuoden kuluttua.
Hannu ja Mikko olivat tehneet pesälautan muutamia vuosia sitten. On erittäin arvokasta työtä näitä upeita lintuja kohtaa, kun on rannasta irti oleva turvallinen pesäpaikka.
Kaakkuriemo teki muutaman kierroksen malliksi poikasille. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti