#Biathlon #2015 #Kontiolahti #Finland

Valitsin kisapäiväksi viimeisen eli naisten ja miesten yhteislähtökilpailujen päivän. Olosuhteet olivat hyvät ja tunnelma huipussaan, kun pääsin kisapaikalle.
Yllätyin miten matka stadionille sujui nopeasti.
Ei jonotusta minuuttiakaan missään vaiheessa, vaikka tulin omalla autolla. Olin saanut aikaisemmilta kisapäiviltä sellaista tietoa, että on varauduttava pitkiin jonoihin bussikuljetuksia odotellessa.

Minulla oli lippu latukatsomoon ja suunnistin heti stadionille tultua seinänousua kohti. Starttiin oli aikaan liki kaksi tuntia, kun asettelin reppujakkaran ladun varteen aidan viereen. Paikka oli ihanteellinen kuvaamisen ja kisan seuraamisen kannalta. Minua vastapäätä oli jättiscreen, josta näki erittäin hyvin kilpailun kulun.

Väkeä alkoi lappaa paikalle ja nopeasti aidanvierus oli miehitetty ja parhaat paikat varattu. Tunnelma oli erinomainen. Kaivoin repusta termospullon ja eväspalaset lähtölaukausta odotellessa.

Kaikki ei ollut hyvin Kaisalla, sen näki seinänousun päällä jo ensimmäisellä kierroksella.

Screeniltä oli huippuhyvä seurata kisan etenemistä!

Lähölaukauksen pamahdettua tunsin vatsanpohjalla kihelmöivää jännitystä. Ajattelin, mitä mahtoi Kaisa ajatella samalla hetkellä. Olivatko kotikisan paineet kenties miten hurjat.

Heti ensimmäisessä laskussa tilanne näytti karmaisevalta, kun kilpasiskoja sujutteli Kaisan ohi molemmilta puolin. Nyt on kalusto heikko, pohdiskelin. Normaalisti ei tuollaista tilannetta syntyisi.

Kannustus oli huikeaa, kun kilpailijat saapuivat seinänousun päälle ensimmäisen kerran. Kärjessä olivat aivan muut kuin Kaisa. Pahimmat pelot hiipivät mieleen, kun Kaisa riuhtoi luistelupotkuin ohitseni. Kannustus oli korvia huumaavaa eikä Kaisan menestys ainakaan sen puutteeseen kaatuisi.

Katastrofi oli valmis, kun screeniltä näkyi ensimmäisen ampumapaikan kolme pummia Kaisan kohdalla. Darja Domracheva lähti keulilla ampumapaikalta ja Kaisa kolmen ringin jälkeen perässä toivottoman paljon. Peli oli hänen osaltaan selvä. Kyllä harmitti Kaisan puolesta rajusti, että nyt juuri sattui tuollainen mäihä kapuloiden suhteen.

Keskityin seuraavaksi vain napsimaan hyviä kuvia ohi kiitävistä kilpailijoista.

Darja hallitsi kisaa kaksi kierrosta, mutta sitten eivät taulut kaatuneet ja voimat menivtä sakkokierroksilla.

 Marie Dorin Habert ei onnistunut penkalla ja näin kisojen tuplamestari jäi kauas kärjestä.

Venäjän Jekaterina Jurlovan kisa ei mennyt samoin kuin normaalimakalla, jolla hän oli paras.

Valja Semerenkko viimeistä kertaa seinänousun päällä. Mestaruus siintää jo silmisssä, kun uhkaajia ei näy.

Fraziska Preuz otti hienosti hopeaa.

Darja Domracheva oli vielä seinänousun päällä viimeisellä kierroksella kiinni mitalissa, mutta Karin Oberhofer paineli lopussa ohi kolmanneksi.

Kaisa Mäkäräinen jaksoi painaa loppuun asti, vaikka suksi ei ollut paras mahdollinen.

Seinänousun päällä oli hieno tunnelma ja olosuhteet erinomaiset.

Kontiolahden Urheilijat ovat tehneetä valtavan työmäärän kisojen eteen ja onnistuivat erinomaisesti.

Kisaturistin silmin katsottuna kaikki sujui hyvin. Jokaisen on ymmärrettävä, että pientä jonotusta syntyy, kun kymmentuhatpäinen ihmisjoukko kokoontuu suht pienelle alueelle kisoja seuraamaan.

Toivon jatkossa myös näkeväni MM-tason kilpailuja Kontiolahdella. Hyvä Pohjois-Karjala!