Tapahtuman alkajaisiksi esiintyivät kansamusiikkialan vaikuttaja, laulaja ja lauluntekijä rääkkyläläinen Sari Kaasinen, sekä parikkalalainen Aino Vuolli.
He soittiva kanteleilla upeasti kaksi sävelmää Kalevalaisen Vaka Vanha Väinämöinen ja "Ievan Polkan".
Esitykset lämmittivät yleisön, vaikka ulkoilma oli vaivaiset 14 astetta.
Sari Kaasinen ja Aino Vuolli
Kunnanjohtaja Vesa Huuskonen sai esiintymisvuoron musiikkiesityksen jälkeen. Hän julisti uusitun torialueen avatuksi ja toivotti kaikki parikkalalaiset ja lomaparikkalalaiset tervetulleiksi tälle alueelle.
Seuraavana tapahtuman juontaja Eeva Paakkinen esitteli tilaisuuten kutsutut aikaisempien vuosien pikkupiiat, joita oli paikalle päässyt 20.
Yksi tapahtuman kohokohdista oli uuden Parikkalan pikkupiian esittely.
Vuoden 2014 pikkupiika Marika Anttonen saapui lavelle yhdessä vuoden 2015 pikkupiian Alisa Valkeapään kanssa.
Paikalle saapuneet Parikkalan pikkupiiat yhteiskuvassa.
Alisa Valkeapää sai heti nimityksen jälkeen Parikkalan Kalevalaisten naisten kukkaset.
Patsaan paljastus
Kalevalaisten naisten edustaja Raili Pulkkinen puhui ennen patsaan paljastusta. Hän kertoi patsashankeen vaiheista ja toivoi vielä lisää lahjoituksia patsaskeräykseen. Patsaskeräyksen motto on "Sijoita iloon".
Paljastusseremonia alkoi Raili Pulkkisen laululla, jota taiteilija Sari Kaasinen säesti kanteleella.
Parikkalan piiat Marika Anttonen ja Alisa Valkeapää riisuivat Piikapatsaan päältä sinisen kangaspeitteen.
Marika Anttonen ja Alisa Valkeapää Parikkalan Piikapatsasta paljastamassa.
Piikapatsas on paljastettu kaiken kansan nähtäville.
Juhlan loppuosa koostui Likolampi Ensemble yhtyeen lauluesityksestä Parikkalan piiat ja Simpeleen siiat.
Valitettavasti tilaisuuden protokolla ei suosinut Piikapatsaan paljastuksen jälkeen esiintyneitä, sillä osa yleisöstä oli enemmän kiinnostunut patsaasta kuin lavalla esiintyvistä taiteilijoista.
Ihmiset hälisivät patsaan ympärillä ja osa Pikkupiioista otti täyttäpäätä päivityksiä facebookiin ja muihin somen verkkoihin.
Melkoisen epäkohteliasta käytöstä ja erittäin harmillista esiintyjien kannalta.
Marjaana Tykkyläinen esitti patsaan veistäneen taiteilijan puheenvuoron, joka käsitti piikapakinan ja lauluesityksen. Sini Kouvonen toimi esityksessä säestäjänä ja toisena laulajana.
Äänentoisto ei harmillista kyllä toiminut esityksen alkupuolella, mutta lopussa jo Sini Kouvosen soitto kuului kaiuttimista.
Tilaisuuden lopuksi muusikko Sari Kaasinen onnitteli Kalevalaisten Naisten Liiton puolesta Parikkalan Kalevalaisia Naisia hienosta patsashankkeen toteuttamisesta. Sari Kaasinen kertoi myös, että Parikkala oli valittu viime syksyn vuosikokouksessa vuoden yhdistykseksi.
Sari Kaasinen esitti laulun, itseään kanteleella säestäen, Kalevalasta "Mieleni minun tekevi". Esitys ei jättänyt ketään kylmäksi, hienoa musisointia.
Toisena numerona hän esitti kantelella tutun sävelmän Konevitsan kirkonkellot. Kerrassaan upea tulkinta.
Parikkalan Piikapatsaan paljastusjuhla päättyi Karjalaisten lauluun.
Likolampi Ensemble esitti kansaan menevästi kappaleen Parikkalan piiat ja Simpeleen siiat. Yhtyeen pirteintä osaa edusti lapsikuoro; Hilla, Anna-Leena, Fito ja Ello.
Marjaana Tykkyläinen ja Sini Kouvonen
Sari Kaasinen, kansanmusiikin vaikuttaja, laulaja ja lauluntekijä.
Sari Kaasinen soittti kanteleella sävelmän, Konevitsan kirkonkellot.
PIENTÄ KRITIIKKIÄ
Tilaisuus olisi ollut vieläkin parempi, jos Karjalaista vieraavaraisuutta ja kohteliasisuutta olisi osoitettu kukittamalla esiintyjät.
Maailman luokan kansanlaulujen esittäjä Sari Kaasisen kukittaminen olisi ollut hyvin kohteliasta eikä Piikapatsaan veistänyt taiteilija Marjaana Tykkyläinenkään olisi pahastunut edes yhdestä ruususta.
Omaisten toimesta Marjaana kukitettiin ja otettiin valokuvia muistoksi.
Kömmähdys tapahtui myös patsaan paljastuksen yhteydessä, sillä paikalle ei kutsuttu teoksen veistänyttä Marjaana Tykkyläistä.
Etiketin mukaan näin olisi pitänyt ehdottomasti tehdä. Harmillista, sillä paikalla oli paljon yleisöä, joka olisi saanut nähdä teoksen tekijän.
Sivustakatsojan silmiin pisti myös se seikka, että järjestäjien "lämpiöön" ei pyydetty kaikkia juhlassa esiintyjiä. Sini Kouvonen ja Marjaana Tykkyläinen värjöttelivät teltan ulkopuolella, vaikka tilaa olisi ollut sisälläkin.
Huomaamatta ei keneltäkään varmaan jäänyt se seikka, että juhlassa ei muistettu kaikkia esiintyjiä kiittää.
Hyvä, että asfalttimiehet, äänentoisto ja torin rakentajat sentään saivat ansaitsemansa kiitokset.
Sen olisivat myös ansainneet Sini Kouvonen ja Marjaana Tykkyläinen. valitettavasti yhtään kiitoksen sanaa ei keneltäkään juhlan järjestäjätahon edustajalta herunut.
Kyllä useamman sadan tunnin uurastus olisi ansainnut julkisen kiitoksen.
Pronssinen Parikkalan Piikapatsas on upea ilmestys ja suurkiitos sen tekijälle taiteilija Marjaana Tykkyläiselle.
Lopuksi totean, että Karjalaista oveluutta lienee se, että Parikkalan Kalevalaisten Naisten kotisivulla on kuva kukitetusta taiteilija Marjaana Tykkyläisestä patsaan vieressä.
Joku saattaa vielä luulla, että kukittajana on ollut kyseinen yhdistys. Näin ei harmillista kyllä ollut, vaan kukitus tapahtui omaisten toimesta.
Kiitos näistä puutteellisuuksista huolimatta Parikkalan Kalevalaisille Naisille kelpo hankkeesta ja Parikkalan kunnalle juhlan järjestelyistä!
Patsas on hieno maamerkki Parikkalan torilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti